Kissojen elämää

Nyt kun onnistuin saamaan itselleni taas perinteisen talviflunssan ja ei jaksa panostaa kynsiin, on aika tsekata kissojen kuulumiset! Kuten jo viime postauksessa mainitsin, hain viikko sitten itselleni uuden kissanpennun. Viikko onkin mennyt pennun kanssa tohottaessa ja opetinpa sen joutessani sisäsiistiksikin. Ajattelin myös pitkästä aikaa kertoa Uunon ja Urkin kuulumiset. Niillekkin viime vuoden loppu oli erikoista aikaa, kun kaksi omistajaa muuttuikin yhdeksi ja sitten taas uudestaan kahdeksi. Lisäksi tietenkin uuteen asuntoon muutto oli niillekkin jännittävää aikaa.

Uuno ja Urkki

Muutin tosiaan kissojen kanssa omilleni marraskuun alussa. Eron jälkeen kissojen tilanne oli todella kauan epäselvä, koska kissat olivat periaatteessa eksän ja hän olisi ne halunnut. Tilannetta vaikeutti se, että eksä häipyi nyt armeijaan ja hän olisi tarvinnut kissoille vähintään puoleksi vuodeksi hoitajan. Itse lupauduin kyllä hoitamaan kissat armeijan ajan, jos hän vaan löytää itselleen asunnon mihin saa kissat ottaa. Tilannehan meni sitten lopulta niin, että eksä löysi kämppiksen itselleen ja tietenkin kämppis oli allerginen kissoille. Kissat pääsivät asumaan minun luokseni ja tuntuu, että se onkin ollut paras ratkaisu. Näin kissojen ei tarvitse koko ajan olla muuttamassa paikasta toiseen.

Muutto kissojen kanssa sujui kohtuu mukavasti. Kisut saivat jäädä vanhalle asunnolle siihen asti, että kaikki kamat oltiin kannettu uudelle asunnolle. Uudessa kodissa kissat olivat alkuun todella pelokkaita ja Uuno varsinkin viihtyi sängyn alla pari ekaa päivää. Itse olin muuttopäivänä ilta kymmeneen asti siivoamassa vanhaa asuntoa, enkä voinut olla kissojen kanssa kotona. Onneksi kuitenkin pari seuraavaa päivää kerkesin olla kotona kissojen seurana ja purin tavarat paikoilleen. Nyt kissat ovat kotiutuneet todella hyvin, eikä edes naapurista kuuluva koiran räksytys niitä pelota.

Hankin muuton jälkeen kissoille kunnon raapimapuun, koska kumpikin kissa alkoi raapia uutta sohvaani. Uudessa asunnossani olikin varsin hyvin tilaa isommallekkin puulle, joten tilasin zooplussalta tämän näköisen puun. Täytyy kyllä kehua zooplussaa hyvästä palvelusta ja vielä paremmasta puusta! Puu toimitettiin (onneksi) kotiovelle ja muistaakseni se tulikin kohtuu nopeasti. Puun kasaaminen ei ollut ihan niin helppoa kun olisi voinut luulla, mutta onneksi uusi mieheke hoiti homman mallikkaasti. Puu saatiin lopulta kuitenkin pystyyn ja sen jälkeen kissat ovatkin viihtyneet siellä mainiosti! Kattokiinnitystä on pari kertaa pitänyt kiristää, mutta muuten puu on kestänyt hyvin kissojen raapimiset ja rallit. Kissojen lemppari nukkumapaikat ovat ehdottomasti nuo yläilmoissa olevat "kupit"!

Viimeisimmästä mullistuksesta vanhojen kissojen elämässä mainitsinkin jo postauksen alussa. Olen jo useamman tovin miettinyt, että kolmas kissa voisi vielä muuttaa luokseni. Ennen joulua aloin sitten etsimään maatiaiskissanpentua ja onneksi äitini tiesikin maatilan, jossa olisi tammikuun alussa luovutusikäisiä pentuja. Mietin pitkän aikaa, ottaisinko tyttö- vai poikakissan ja lopulta päädyin tyttöön. Loppiaisen jälkeen lähdimme  äitin kanssa hakemaan pentua kotiin. Onneksi pentu löytyi naapurikunnasta, joten ei tarvinnut lähteä kovin kaukaa vauvaa hakemaan. Pentu oli asunut ikänsä navetassa, jossa se kuulemma oli innokkaana kiipeillyt lehmien selässä. :') Pentu myöskin haisi hyvin mielenkiintoiselta, kuten jokainen navetassa käynyt varmasti voi arvata...

Ukuli

 

Uuno ja Ukuli

Automatkan pikku-Ukuli nukkui, eikä päästänyt pienintäkään ääntä. Kotiin päästyäni olin vähän jännittynyt, miten vanhat kissat ottavat kakaran vastaan. Avasin kuljetusboksin ja päästin pennun tutkailemaan ympäristöään. Uuno oli välittömästi pennusta kiinnostunut ja haisteli ja alkoi pesemään Ukulia. Urkki sen sijaan oli muutaman päivän hankalampi tapaus ja sähisi ja murisi Ukulille. Ukuli kotiutui todella nopeasti ja sain sen opetettua alle vuorokaudessa sisäsiistiksi.

Nyt kaikki kolme kissaa tulevat hyvin juttuun ja isot kissat hoitavat Ukulia vuoronperään. On mahtavan näköistä kun kaikki kolme leikkivät yhdessä ja jahtaavat toisiaan. :') Kaikki kolme myöskin nukkuvat yleensä vieressani. Ukulikin on nyt hyvä unikaveri kun navetanhaju on vihdoin alkanut kadota...

Siinä olikin melkoinen turinointi kissoista. Onko lukijoilla kissoja? :)